Makuuhuoneteksti<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Tunsin itseni kaikkea muuksi kuin kuuluisaksi kirjailijaksi seistess\u00e4ni odottamassa taksia sairaalan edustalla. Oli kes\u00e4, aurinko paistoi kuumasti. Toivoin, ettei kukaan tunnistaisi minua. Halusin olla tuntematon kaikille. Ilman kiireen kirousta olisin varmasti j\u00e4\u00e4nyt sairaalaan vapaaehtoisesti viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Olisin jututtanut sairaanhoitajia, valvonut heid\u00e4n seuranaan \u00f6it\u00e4, puhuttanut potilaita ja kirjannut kaiken tarkasti mustakantiseen pieneen muistikirjaani. Niit\u00e4 oli kodissani kaikkialla. Olin ostanut kokonaisen pienen kirjakaupan varaston vuosia aikaisemmin. Enk\u00e4 sen j\u00e4lkeen ollut l\u00f6yt\u00e4nyt niin t\u00e4ydellisesti tarkoitukseensa sopivia muistikirjoja; taskuun sopivia, pehmeit\u00e4 k\u00e4teen ja k\u00e4tevi\u00e4. Lis\u00e4ksi ne n\u00e4yttiv\u00e4t erinomaisilta ja tehokkailta, j\u00e4rjestelm\u00e4llisilt\u00e4 kirjahyllyss\u00e4ni. En ollut hukannut ainuttakaan. Tunsin hetkitt\u00e4in huolta, mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin uusia muistikirjoja, kun mustat tulisivat t\u00e4yteen kirjoitetuiksi. <\/p>\n\n\n\n
Amir olisi nauranut t\u00e4llekin. H\u00e4n ei huolehtinut mink\u00e4\u00e4n loppumisesta, ei kyll\u00e4 alkamisestakaan. <\/p>\n\n\n\n
Yst\u00e4v\u00e4llinen sairaanhoitaja tuli tauolleen. H\u00e4n muisti minut osastolta.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Haluaisin lukea kirjojanne, h\u00e4n sanoi minulle ja antoi pienen valkoisen paperinpalan k\u00e4teeni. Siin\u00e4 oli h\u00e4nen nimens\u00e4 ja osoitteensa.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Tekin olette Helen, sanoin ja hymyilin h\u00e4nelle. – Min\u00e4kin? <\/p>\n\n\n\n
– Niin. Minun olisi kenties pit\u00e4nyt liitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni er\u00e4\u00e4seen Helen-nimiseen naiseen joitakin aikoja sitten. <\/p>\n\n\n\n
– Miksette tehnyt niin?\u202f- H\u00e4n esitti pelkki\u00e4 kysymyksi\u00e4, enk\u00e4 jaksanut vastata niihin. Vaikka olisin vastannutkin, ei h\u00e4n olisi jaksanut kuunnella vastauksiani. Ei siit\u00e4 olisi tullut mit\u00e4\u00e4n, sanoin. <\/p>\n\n\n\n
– Sotkette asioita, h\u00e4n sanoi, otti lapun pois k\u00e4dest\u00e4ni ja l\u00e4hti takaisin sairaalaan, omiin teht\u00e4viins\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Taksi tuli. Kysyin taksinkuljettajalta, mit\u00e4 h\u00e4n tiesi naisista. H\u00e4n pudisti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja ilmoitti, ettei osaa mit\u00e4\u00e4n kielt\u00e4. Olen yh\u00e4 varma, ett\u00e4 h\u00e4n v\u00e4ltti aihetta, mutta olisi osannut englantia. <\/p>\n\n\n\n
Olin antanut taksille osoitteeksi hotellini, mutta muutinkin kesken ajomatkaa suunnitelmiani. Kirjoitin paperille osoitteeksi rautatieasema. Ilmeell\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n ilmoittamatta h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi seuraavasta suuresta risteyksest\u00e4 ja muutti suunnan haluamakseni. <\/p>\n\n\n\n
En halunnut menn\u00e4 takaisin hotelliin, eiv\u00e4tk\u00e4 sinne j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ni tavarat olleet minulle yht\u00e4kki\u00e4 lainkaan t\u00e4rkeit\u00e4. Kirjoittaisin hotelliin kirjeen, jossa pyyt\u00e4isin heit\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaiset tavarani tai ratkaisemaan niiden kohtalon haluamallaan tavalla. P\u00e4\u00e4tin olla tarvitsematta mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ei juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 ollut mukanani. Kaikki siis mahtui pieneen k\u00e4simatkalaukkuun, jonka saisin ottaa mukaan jopa lentokoneen sis\u00e4tiloihin. Tunsin itseni vapaaksi.\u202fValitsin junan, joka veisi mahdollisimman kauas maaseudulle. Tein junassa suunnitelman loppuel\u00e4m\u00e4lleni: matkustaisin mahdollisimman pian takaisin lapsuuteni maisemiin, j\u00e4tt\u00e4isin kiireen kauas taakseni ja antautuisin omalle sielulleni, luonnolle ja vaikka matojen etsimiselle. En ollut valmis uhraamaan aikaa, parasta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni, el\u00e4m\u00e4lle, joka ei antanut minulle mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n
Minua yritettiin tavoittaa s\u00e4hkeitse, puhelimitse ja kirjeitse. Matkani kesti kauan, paljon kauemmin kuin olin osannut aavistaa. Mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6s, p\u00e4\u00e4t\u00f6s on kuitenkin enemm\u00e4n kuin pelkk\u00e4 aikomus. Ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen olin tehnyt. <\/p>\n\n\n\n
Taksissa, kesken matkaani takaisin hotelliin ja takaisin kiireen kaoottiseen maailmaan. Mik\u00e4\u00e4n ei saisi minua py\u00f6rt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4ni. Ei raha, ei kukaan ihminen, eiv\u00e4t mitk\u00e4\u00e4n houkutukset, joita toiset ihmiset minun ulkopuoleltani voisivat minulle esitt\u00e4\u00e4. Miten mielell\u00e4ni kerronkaan n\u00e4ist\u00e4 rauhan rytmiss\u00e4 kulkeneista vuosistani. J\u00e4rkytt\u00e4vint\u00e4 kokemuksistani eiv\u00e4t suinkaan olleet ihmisen etsinn\u00e4ss\u00e4 viett\u00e4m\u00e4ni hetket: tapailin kyll\u00e4 joitain naisia, nautin tuokioista heid\u00e4n kanssaan, ja j\u00e4iv\u00e4tp\u00e4 jotkin heist\u00e4 viipym\u00e4\u00e4nkin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Mutta ennen pitk\u00e4\u00e4 tunsin levottomuutta ja jatkoin matkaani ilman ket\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n
En tuntenut itse\u00e4ni yksin\u00e4iseksi, paremminkin tunsin itseni liian t\u00e4ydeksi ihmiseksi jakaessani el\u00e4m\u00e4\u00e4ni naisen kanssa. Toiset ymm\u00e4rsiv\u00e4t paremmin, toisen huonommin, kun ilmoitin jatkavani matkaa.\u202f <\/p>\n\n\n\n
Luulin tapaavani Helenin. Se tapahtui kerran vieraillessani er\u00e4\u00e4ss\u00e4 collegessa Englannissa. Otin harvakseltaan yh\u00e4 vastaan kirjailijakutsuja – puhumiseen kirjoittamisesta en ollut suinkaan v\u00e4synyt. Luovuin melkein kaikista vierailuista, mutta nuoret tulevat kirjailijat saivat minut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pitkienkin matkojen taakse. En tied\u00e4, miksi ne eiv\u00e4t tuntuneet ty\u00f6lt\u00e4, kaikki muu sen sijaan tuntui <\/p>\n\n\n\n
– Ihailen teid\u00e4n katsettanne, sanoi kerran er\u00e4s nuori kirjailijattaren alku. Muistin er\u00e4\u00e4n lukemani klassikon: siin\u00e4 kirjailija oli rakastunut oppilaaseensa. En vastannut tuohon ihailuun, vaan pakenin paikalta kesken kaksip\u00e4iv\u00e4isen esiintymiskutsun. Tuo nuori nainen oli niin tarkoin muistuttanut Heleni\u00e4, ett\u00e4 olin varma, ett\u00e4 h\u00e4n oli Helen tai Helen oli h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4. En kysynyt. Pakenin. <\/p>\n\n\n\n
Rakastuin omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, rauhaan siin\u00e4 ja tilaan, josta nyt ymm\u00e4rsin Amirin aina puhuneen. Muistan joitain el\u00e4m\u00e4n kohokohtia, kun l\u00f6ysin tuon rauhan keskell\u00e4 ihmismerta, metrossa, t\u00e4ydess\u00e4 junassa, suurkaupunkien ihmisvilin\u00e4ss\u00e4 tai j\u00e4ttil\u00e4isten kauppakeskusten hullunmyllyss\u00e4. Olin kadottanut kaikki tuttavani jonnekin. Kahden vuoden kuluessa siit\u00e4, kun sairaalan pihalta matkustin kohti englantilaista maaseutua, olivat harventuneet yhteydenotot kaikkialta kirjamaailmasta, lehdist\u00f6lt\u00e4. Yht\u00e4\u00e4n haastattelupyynt\u00f6\u00e4 ei ollut tavoittanut minua pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Yritin olla itselleni t\u00e4ydellisen rehellinen: kaipasinko niit\u00e4, odotinko niit\u00e4. N\u00e4in edess\u00e4ni Amirin katseen, kun h\u00e4n haki minusta totuutta. Olisin p\u00e4rj\u00e4nnyt t\u00e4ss\u00e4, vaikka h\u00e4n olisi seissyt luonani. <\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 en kaivannut sit\u00e4 maailmaa, jossa rauha oli kuollut kiireeseen. <\/p>\n\n\n\n
Olin todella oppinut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n junista. Minulla olisi ollut varaa matkustaa hienoimmissa, kalleimmissa luokissa ja vaatia parasta palvelua, mutta en halunnut sit\u00e4. \u202fSeisoin kerran lippuluukulla rautatieasemalla viikonlopun alun kiireisimp\u00e4\u00e4n aikaan, kun kuulin kalliisti pukeutuneen naisen korottavan \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n: – T\u00e4ll\u00e4 lipun hinnalla min\u00e4 voin edellytt\u00e4\u00e4… <\/p>\n\n\n\n
Olin oppinut Amirin my\u00f6t\u00e4 vihaamaan sanaa edellytt\u00e4\u00e4. Muistin kirkkaasti lukuisia keskusteluja ollessani pieni poika. <\/p>\n\n\n\n
– El\u00e4m\u00e4lt\u00e4 ei voi edellytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ainoa, jolta voi jotain edellytt\u00e4\u00e4, olet sin\u00e4 itse. Katsoin naista tarkemmin. H\u00e4ness\u00e4 oli tuttuja piirteit\u00e4, ja sek\u00e4 toivoin ett\u00e4 pelk\u00e4sin, ett\u00e4 nainen olisi Helen. <\/p>\n\n\n\n
Ei, h\u00e4n oli tuntematon, ei Helen, jota olin mieless\u00e4ni kuljettanut mukanani niin kauan, vuosia. Olin my\u00f6s tavattoman helpottunut, olisin h\u00e4vennyt, ett\u00e4 Helen olisi ollut niin vastoin Amirin el\u00e4m\u00e4nohjeita. Minun naiseni ei olisi voinut edellytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, h\u00e4nen olisi pit\u00e4nyt kunnioittaa Amirin opetuksia.\u202f <\/p>\n\n\n\n
Muutin suunnitelmiani ja k\u00e4\u00e4nnyin pois lippuluukulta. En menisi junaan, jonka parhaissa luokissa matkustaisi tuollainen nainen. Onneksi h\u00e4n ei ollut Helen, todellakin. <\/p>\n\n\n\n
Otin taksin ja pyysin kuljettajaa ajamaan lentokent\u00e4lle niin pian kuin h\u00e4n vain voisi ajaa. Yritin selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle innoissani, ett\u00e4 matkustaisin aivan minne tahansa. Ensimm\u00e4isell\u00e4 vapaalla lennolla minne p\u00e4in maailmaa vain. Yritin sanoa my\u00f6s, ett\u00e4 olen – olin ollut – kuuluisa kirjailija, mutta h\u00e4n vaikutti apaattiselta eik\u00e4 vastannut mihink\u00e4\u00e4n keskusteluyrityksiini. Petyin, mutta sitten nauroin \u00e4\u00e4neen. <\/p>\n\n\n\n
H\u00e4nh\u00e4n oli kuin min\u00e4: en ollut ottanut vastaan ihmisten kysymyksi\u00e4 sen paremmin kuin kokemuksiaan, toiveitaan tai pettymyksi\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Olin kaikilla inhimillisill\u00e4 keinoilla antanut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 halusin olla et\u00e4inen. Mit\u00e4 olisin ihmisten irtonaisilla sanoilla tehnyt. Olisin vain kuluttanut aikaa vieraiden el\u00e4m\u00e4\u00e4n, heid\u00e4n yksityiskohtiinsa, jotka eiv\u00e4t minulle merkinneet mit\u00e4\u00e4n. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Makuuhuoneteksti Tunsin itseni kaikkea muuksi kuin kuuluisaksi kirjailijaksi seistess\u00e4ni odottamassa taksia sairaalan edustalla. Oli kes\u00e4, aurinko paistoi kuumasti. Toivoin, ettei kukaan tunnistaisi minua. Halusin olla tuntematon kaikille. Ilman kiireen kirousta olisin varmasti j\u00e4\u00e4nyt sairaalaan vapaaehtoisesti viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Olisin jututtanut sairaanhoitajia, valvonut heid\u00e4n seuranaan \u00f6it\u00e4, puhuttanut potilaita ja kirjannut kaiken tarkasti mustakantiseen pieneen muistikirjaani. Niit\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":420,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[14,17,15,16,12,18],"class_list":["post-62","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-luonto","tag-lifestyle","tag-maailmalla","tag-musiikista","tag-onnellisuus","tag-terveys-ja-hyvinvointi","tag-videoita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/62","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=62"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":481,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/62\/revisions\/481"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/420"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=62"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=62"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=62"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}