<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 yksin\u00e4isyys sittenkin oli el\u00e4m\u00e4ni suurin virhe. Ajattelin niit\u00e4 naisia, erityisesti Heleni\u00e4 ja Aurionia, jotka olin j\u00e4tt\u00e4nyt taakseni. Pohdin, millaista el\u00e4m\u00e4ni olisi ollut, jos olisin solminut ihmissuhteen, antautunut rakkaudelle ja perustanut perheen. Niin kuin niin monet yst\u00e4v\u00e4ni, lukijani ja tuttavani. <\/p>\n\n\n\n
Useat olivat ep\u00e4onnistuneet, jotkut eiv\u00e4t. Taisin tuntea jonkin onnellisenkin pariskunnan. <\/p>\n\n\n\n
Juuri, kun minulla oli el\u00e4m\u00e4ni paras aika, kuten sanotaan, tartuin kiireen kiroukseen. Kalenteriani ei t\u00e4ytt\u00e4nyt kukaan muu kuin min\u00e4, kuuluisuuteni antoi minulle toisaalta ty\u00f6rauhan, toisaalta rauhan sit\u00e4 kautta, ett\u00e4 minun ei en\u00e4\u00e4 tarvinnut pohtia, tarvitsiko maailma minua vai ei. Sain olla rauhassa tai esill\u00e4, sain itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 sen. Nimikirjoituksiani pyydettiin silloinkin, kun esiinnyin tuntemattomana. <\/p>\n\n\n\n
Junamatkat, lentomatkat, jopa taksimatkat olivat t\u00e4ynn\u00e4 ihmiskontakteja. Jos olin my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, odottajat pahoittelivat, en min\u00e4! Olin kuuluisa ja kuuluisuuden yksin\u00e4isyydenkin sain osakseni, jos halusin. Juhlakutsuja tulvi, sain olla toisten kuuluisten kollegojen seurassa parrasvaloissa, mik\u00e4li niin halusin. <\/p>\n\n\n\n
Kiireen edess\u00e4 olin kuitenkin voimaton, alusta alkaen. Kiire kuristi, valvotti, ahdisti ja toi tuskaa. Milloinkaan aikaisemmin minulla ei ollut ollut niin paljon aikaa omassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni kuin nyt – eik\u00e4 milloinkaan niin kiire kuin nyt. <\/p>\n\n\n\n
Kirjojani myytiin, uusista k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4 tehtiin sopimuksia. Kustannussopimusten prosentteja nostettiin heti, jos viivyttelin vastauksissani. Rahasta ei todella ollut puutetta, sijoittajat k\u00e4viv\u00e4t puheillani. Minun kanssani neuvoteltiin hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyskohteista, lahjoitusten m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja uusista ideoista, joihin minua toivottiin taloudelliseksi tukijaksi. Minulle luvattiin rahasummia vastaan merkityst\u00e4 maailman katastrofien est\u00e4misess\u00e4.\u202f Amir olisi varmaan nauranut, jos olisi kuullut minulle kohdistetetut suuren ihmisen kuvat: <\/p>\n\n\n\n
– Et kai usko, ett\u00e4 t\u00e4rkeytesi kasvaa sen mukaan, mink\u00e4 ihmiset sinulle antavat. <\/p>\n\n\n\n
Et kai usko! Voi Amir, tahtoisin, ett\u00e4 olisit mukanani juuri nyt! Jos voisit tulla vain kerran, tahtoisin, ett\u00e4 se kerta olisi juuri nyt! Voisit sanoa minulle, mik\u00e4 on viisainta? El\u00e4\u00e4 yksin, vai ottaa rinnalleni toinen ihminen? Sano minulle, onko se h\u00e4n! Sano h\u00e4nelle, olenko se min\u00e4! Amir, tule t\u00e4m\u00e4n yhden kerran, pyyd\u00e4n sinua! <\/p>\n\n\n\n
Amir olisi tiennyt, mik\u00e4 minua vaivaa. – Kiireen kirous on kirouksista kaikkein viheli\u00e4isin, h\u00e4n sanoi kerran. Muistan sen nyt. Me olimme sateisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 matoja vuoren rinteell\u00e4 olevasta villiruusujen kasvupaikalta. Me kalastimme paljon ja sen vuoksi ker\u00e4simme matoja niin usein kuin vain saatoimme. Minulla oli punainen pieni metallinen \u00e4mp\u00e4ri, Amirilla ruostunut pieni lapio.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Kiireeseen kuolet, jos p\u00e4\u00e4st\u00e4t sen herraksesi, Amir sanoi ja nosti suuren madon \u00e4mp\u00e4riin laitettujen vihreiden kosteikkoruohojen sekaan. <\/p>\n\n\n\n
– Min\u00e4kin olin kerran kuolla siihen. Amir kertoi yrityksest\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 muutkin tekiv\u00e4t. H\u00e4n oli toiminut autonkuljettaja ja rahdannut suuria kalkkieri\u00e4 kaupungeista kaupunkeihin. <\/p>\n\n\n\n
– Se ei sopinut minulle. En pit\u00e4nyt edes kelloa, ja silti olin kuristua kiireeseen. Minusta tuntui joka hetki, kun minun olisi pit\u00e4nyt olla jossain muualla kuin olin. Se oli hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Olin sairas kiireest\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
\u202f- Kauanko ajoit kalkkia, Amir? kysyin ja kiskoin suurta matoa mullasta laittaakseni sen aiemmin pyydettyjen seuraksi punaiseen \u00e4mp\u00e4riin. <\/p>\n\n\n\n
– Kolme kuukautta. Toipumiseen meni melkein vuosi. Toista kertaa en koskaan yritt\u00e4nyt. Mutta jo pelkk\u00e4 kuorma-auton \u00e4\u00e4ni kaukaa kaupungista sai minut tuntemaan samoja ahdistuksen tunteita kuin silloin, kun olin itse kuorma-auton ratissa keskell\u00e4 suurkaupungin liikennett\u00e4, Amir sanoi ja n\u00e4ytti niin vakavalta, ett\u00e4 uskoin joka sanan. Miksi edes olisin ep\u00e4illyt h\u00e4nen sanojaan. En tehnyt sit\u00e4 yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n. Olin samassa tilanteessa kuin h\u00e4n. En ajanut kuorma-autoa, en k\u00e4ynyt kauppaa kalkkilasteista, kirjoitin kevyell\u00e4 mukanani kulkevalla matkakirjoituskoneella kirjoja, joita kuljettivat ja pakkasivat muut ihmiset. <\/p>\n\n\n\n
Her\u00e4sin aamuy\u00f6ll\u00e4 aina samaan aikaan. Olin hiest\u00e4 m\u00e4rk\u00e4, vaikka huoneeni kotona ja hotelleissa olivat ilmastoidut. N\u00e4in unia, joita en olisi halunnut n\u00e4hd\u00e4. Samat painajaiset toistuivat – olin niiss\u00e4 aina my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 sovituista tapaamisista. Pyysin anteeksi, pahoittelin ja tunsin syyllisyytt\u00e4.\u202f Minulla ei ollut perhett\u00e4. \u00c4itini ja is\u00e4ni olivat kuolleet jo vuosia sitten, enh\u00e4n ollut perustanut perhett\u00e4. Minulla ei ollut lapsia, sisarukseni asuivat niin kaukana, etten ollut edes set\u00e4 tai eno. Tuskin veljieni ja sisarteni lapset olisivat tunnistaneet minua muualta kuin lehtikuvista kirjailijahaastattelujen yhteydess\u00e4. Emme l\u00e4hett\u00e4neet edes postikortteja toisillemme. <\/p>\n\n\n\n
Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 minun oli pakko h\u00e4lytt\u00e4\u00e4 hotellin henkil\u00f6kunta viem\u00e4\u00e4n minut sairaalaan. Muistan viel\u00e4kin, miten sairaankuljetusauto vei minut kultakirjaimin kirjaillusta hotellik\u00e4yt\u00e4v\u00e4st\u00e4 hienosti puetun hovimestarin oven avauksen kautta englantilaiseen sairaalaan. Kultaiset ovenkahvat vaihtuivat sairaalater\u00e4ksen steriiliin kiiltoon. <\/p>\n\n\n\n
– Te olette ylirasittunut, herra kirjailija, sanoi l\u00e4\u00e4k\u00e4ri. Samalla h\u00e4n kehui kirjojani, sanoi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 erityisesti romaaneista, joissa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t pohtivat el\u00e4m\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
– T\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 ainakin tulee mietitty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 niin monelta kannalta, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri jatkoi.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Voi herran t\u00e4hden, kaikki ihmiset puhuvat itsekseen, ajattelin l\u00e4\u00e4k\u00e4rien puhuessa samalla, kun tutki minua. <\/p>\n\n\n\n
– En tied\u00e4, miten kirjailijat viett\u00e4v\u00e4t sairaslomaa, mutta edess\u00e4nne on kuitenkin joko koko uran kertakaikkinen p\u00e4\u00e4tt\u00e4minen tai sitten vaihtoehtoisesti pitk\u00e4 lepo, ehk\u00e4 kuukausien irrottautuminen kaikesta, mik\u00e4 tuo teille kiireen tunnun tai rasittaa teit\u00e4 henkisesti. Fyysisesti teiss\u00e4 ei todellakaan ole mit\u00e4\u00e4n vikaa. Vaikutatte ik\u00e4ist\u00e4nne paljon nuoremmalta ja vahvemmalta. Suorastaan kadehdin teit\u00e4, herra kirjailija, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri sanoi, kirjoitti sairasloman ja ilmoitti sairaanhoitajalle, ett\u00e4 minulla on lupa l\u00e4hte\u00e4 kotiin. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ehk\u00e4 yksin\u00e4isyys sittenkin oli el\u00e4m\u00e4ni suurin virhe. Ajattelin niit\u00e4 naisia, erityisesti Heleni\u00e4 ja Aurionia, jotka olin j\u00e4tt\u00e4nyt taakseni. Pohdin, millaista el\u00e4m\u00e4ni olisi ollut, jos olisin solminut ihmissuhteen, antautunut rakkaudelle ja perustanut perheen. Niin kuin niin monet yst\u00e4v\u00e4ni, lukijani ja tuttavani. Useat olivat ep\u00e4onnistuneet, jotkut eiv\u00e4t. Taisin tuntea jonkin onnellisenkin pariskunnan. Juuri, kun minulla oli el\u00e4m\u00e4ni […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":419,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9,2],"tags":[14,17,15,16,12,18],"class_list":["post-66","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-luonto","category-rakkaus","tag-lifestyle","tag-maailmalla","tag-musiikista","tag-onnellisuus","tag-terveys-ja-hyvinvointi","tag-videoita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/66","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=66"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/66\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":478,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/66\/revisions\/478"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/419"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=66"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=66"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=66"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}