<\/p>\n\n\n\n
Puutarhateksti<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Kirjat ovat yst\u00e4vi\u00e4ni. Olen yst\u00e4vystynyt my\u00f6s sellaisten kirjojen kanssa, joiden kirjoittajia en ole tavannut, en ole lukenut edes kirjoituksia tai haastatteluja heist\u00e4. Kirjat eiv\u00e4t kuitenkaan jatkuvasti esit\u00e4 kysymyksi\u00e4 minulle. Saan olla niiden kanssa niin kuin aika on kanssani. Yst\u00e4v\u00e4n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Nautin kuuluisuudesta, sit\u00e4 en voi kiist\u00e4\u00e4. Mutta toisaalta, se ei tuonut mit\u00e4\u00e4n sellaista, mist\u00e4 en olisi saanut nauttia ilman kuuluisuuttakin. Huomaan nauravani omissa oloissani, enk\u00e4 l\u00f6yd\u00e4 itsest\u00e4ni aikuisuutta. Turvaudun usein muistoihini Amirista: mies oli jo t\u00e4ytt\u00e4nyt kahdeksankymment\u00e4, kun l\u00f6ysin h\u00e4net kiipe\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen i\u00e4lleen t\u00e4ysin sopimattoman vaikeakulkuisille vuorille. H\u00e4n heitteli pieni\u00e4 kivi\u00e4 j\u00e4rven pintaan, enk\u00e4 muista, ett\u00e4 meid\u00e4n ilomme olisi eronnut toisistaan, kun onnistuimme saamaan j\u00e4rven pintaan ihastuttavia kuvioita. Me uskoimme, ett\u00e4 pystymme kirjoittamaan veden pintaan. Meill\u00e4 Amirin kanssa oli ik\u00e4eroa l\u00e4hes seitsem\u00e4nkymment\u00e4 vuotta, mutta en ole milloinkaan nauranut kenenk\u00e4\u00e4n kanssa yht\u00e4 onnellista naurua kuin Amirin kanssa heitelless\u00e4mme kivi\u00e4 j\u00e4rvenpintaan. Monta mahdollisuutta nauruun minulla on ollut, mutta siit\u00e4 on aina puuttunut jotain. Amir sanoi aina, ett\u00e4 ihminen pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 naurua sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n juuri niin paljon kuin h\u00e4nt\u00e4 on estetty el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Eik\u00e4 kukaan muu voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin ihminen itse. Voi Amir, miten kaipaan sinua! <\/p>\n\n\n\n
Helen vaivaa mielt\u00e4ni. Amirin luokse olisin voinut helposti vied\u00e4 Helenin ja kysy\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4, sovimmeko toisillemme. Tai, vaikka en olisi sanonut mit\u00e4\u00e4n, Amir olisi n\u00e4hnyt sen heti. <\/p>\n\n\n\n
– Sielun kumppanin tunnistaa heti, Amir sanoi. H\u00e4n puhui usein rakkaudesta ja ihmisten sielujen valinnoista. Itse h\u00e4n oli rakastanut vain kerran. Nainen oli kuollut juuri ennen kuin Amir oli ehtinyt kosia h\u00e4nt\u00e4. – Min\u00e4 olen yh\u00e4 h\u00e4nen. Kuulun h\u00e4nen sielulleen. Suutelen tuulta silloin, kun haluan h\u00e4net l\u00e4helleni. Amir ei n\u00e4ytt\u00e4nyt surulliselta. H\u00e4n n\u00e4ytti rakastuneelta. Niin min\u00e4kin halusin tehd\u00e4 el\u00e4m\u00e4ni valinnan. <\/p>\n\n\n\n
\u202fTapasin Helenin joitakin kertoja. Mutta h\u00e4n vain jatkoi kysymist\u00e4\u00e4n. Ei, en voi moittia h\u00e4nt\u00e4 mist\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli hyvin hell\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 tuntunut olevan salaisuuksia. Kauneuttaan saatoin vain ihailla. H\u00e4nen ihonsa todella tuntui pehme\u00e4lt\u00e4, h\u00e4n aisti minut, vaikkei tuntenut minua. H\u00e4n tuntui tutulta ja olisin voinut ehk\u00e4 kuvitellakin h\u00e4net puolisokseni. Ainakin olisin voinut jakaa n\u00e4kyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n h\u00e4nen kanssa. Mutta jokin varoitti minua, varoitti alusta asti. Ehk\u00e4 se oli suhde aikaan. Helen tuntui el\u00e4v\u00e4n jotenkin omaa aikaansa. Ainakin se oli erilainen aika kuin minun. <\/p>\n\n\n\n
Laitoin itseni koetukselle. Ehk\u00e4 min\u00e4 olen liian riippuvainen siit\u00e4, mit\u00e4 Amir sanoi, puhui, opetti. Mutta toisaalta, en ollut l\u00f6yt\u00e4nyt Amirin sanoista mit\u00e4\u00e4n sellaista, mihin en ollut voinut omalla el\u00e4m\u00e4ll\u00e4ni yhty\u00e4.\u202fNiin. Amir eli toista aikaa kuin min\u00e4. Vuosikymmenten v\u00e4liss\u00e4 on voinut tapahtua monia sellaisia asioita, joita en ollut ymm\u00e4rt\u00e4nyt etsi\u00e4. Kyseenalaistinko edes riitt\u00e4v\u00e4sti tuon vanhuksen sanoja? Jos ajattelisin tarkoin, mit\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4iset olivat kertoneet Amirista ja tutkisin omia ajatuksiani sit\u00e4 taustaa vasten, pel\u00e4styisin varmasti. <\/p>\n\n\n\n
\u202f- Amir el\u00e4\u00e4 irti t\u00e4st\u00e4 ajasta, se on vaarallista, jos ajatellaan nuoria, joiden pit\u00e4\u00e4 valmistautua nykyel\u00e4m\u00e4\u00e4n, he sanoivat kielt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lapsiaan menem\u00e4st\u00e4 vuorille Amirin luokse. – Jokaisella ajalla on omat vaatimuksensa. On el\u00e4m\u00e4n vaarantamista, jos nojautuu neuvoihin, jotka ovat p\u00e4teneet melkein eri vuosisadalla!\u202fN\u00e4it\u00e4 varoituksia olin kuullut vuosien ajan. <\/p>\n\n\n\n
Mik\u00e4 sai silti minut menem\u00e4\u00e4n kiihkon vallassa Amirin luokse. Itse asiassa, p\u00e4ivisin koulussakin ajattelin vain, ett\u00e4 ehtisin tehd\u00e4 arkiset velvollisuuteni mahdollisimman pian ja sitten p\u00e4\u00e4sisin vuorille. Janosin keskusteluja. Juuri siksi, ett\u00e4 niiden kautta tunsin p\u00e4\u00e4sev\u00e4ni ainoalle tielle, joka auttoi minua ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Nyt huomaan el\u00e4v\u00e4ni ajassa, joka huutaa Amiria. Ihmiset kirjoittavat, nauhoittavat, k\u00e4sikirjoittavat ja tutkivat. Aika on edell\u00e4 kaikkea inhimillist\u00e4, sodista kerrotaan yht\u00e4 aikaa sotimisen kanssa. En tied\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muuta, jonka kanssa haluaisin puhua ajasta, temposta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, el\u00e4m\u00e4n rauhasta ja rauhattomuudesta.\u202fHelen olisi ollut varmaankin loppuel\u00e4m\u00e4ni keskustelukumppani. En yht\u00e4\u00e4n ep\u00e4ile sit\u00e4, etteik\u00f6 h\u00e4n olisi riitt\u00e4v\u00e4n \u00e4lyk\u00e4s vastaamaan siihen, mit\u00e4 naiselta odotin. Mit\u00e4 naiselta mies edes voi odottaa? Is\u00e4ni oli onnellinen, kun \u00e4itini keitti h\u00e4nelle ruuan, siisti kodin ja hymyili h\u00e4nelle. Is\u00e4 rakasti \u00e4iti\u00e4ni, niin kuin \u00e4itini is\u00e4\u00e4. Mutta en koskaan kuullut, ett\u00e4 \u00e4itini olisi kysynyt is\u00e4lt\u00e4 koko ajan t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4st\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Tied\u00e4tk\u00f6 mit\u00e4? En koskaan l\u00e4hestynyt Heleni\u00e4 tavalla, joka olisi voinut johtaa avioliittoon. Meid\u00e4n tiemme erkanivat t\u00e4ysin, ja on sanottava, ett\u00e4 joskus kaipasin h\u00e4nt\u00e4! Niin, kaipasin ihmist\u00e4, jonka olin tavannut vain muutaman kerran. Suutelimme, kyll\u00e4, rakastelimmekin, mutta siihen se kaikki j\u00e4i. Nyt pid\u00e4ttelen hieman nauruani kertoessani, ett\u00e4 viimeinen muistikuvani h\u00e4nest\u00e4 on hetki, jolloin h\u00e4n kysyi, mik\u00e4 on mielest\u00e4ni rakkaudelle paras tempo? Silloin minua ei naurattanut, se oli viimeinen piste ja annoin h\u00e4nen menn\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
En katunut ratkaisuani Helenin suhteen. Olen p\u00e4\u00e4tynyt samanlaiseen ratkaisuun my\u00f6s muiden el\u00e4m\u00e4ni varrella tapaamieni naisten suhteen. Kukaan ei kyll\u00e4 samalla tavalla vaikuttanut minuun kuin Helen. Useimmat seuralaisistani ovat olleet kaunottaria, jotkut suorastaan h\u00e4ik\u00e4isevi\u00e4. Kaikki ovat sulostuttaneet minua omalla tavallaan, ainakin tehneet hetken el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni fyysisen rakkauden koskettamaksi. J\u00e4tin silti itseni yksin. Mieheksi, joka selvi\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ilman naista. Amir ei antanut sellaista ohjetta, ei suinkaan. Olin kuullut niin monen miehen sanovan, ett\u00e4 naisen pit\u00e4isi olla mahdollisimman t\u00e4ydellinen ulkoisesti ja sis\u00e4isesti. He sanoivat – kansallisuudestaan riippumatta, asemastaan riippumatta – ett\u00e4 vaikeudet naisen kanssa ovat monin verroin pahempia kuin liike-el\u00e4m\u00e4n ongelmat, taloudelliset vaikeudet tai jopa fyysisen terveyden menett\u00e4minen. Eiv\u00e4th\u00e4n he kaikki viisaina pit\u00e4m\u00e4ni miehet voineet olla v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4! <\/p>\n\n\n\n
Minulle kirjoittaminen oli liian t\u00e4rke\u00e4\u00e4 uhratakseni sit\u00e4 riskille menett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n mahdollisuudet naisen vuoksi.\u202f Jatkoin kirjoittamistani. K\u00e4ytin kirjalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni, urani kehitykseen kaiken tarmoni ja aikani.\u202fViimeksi kirjoittaessani kirjaa ajasta ihmisen kiirastulena, tunsin ensimm\u00e4isen kerran el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni v\u00e4syv\u00e4ni omaan itseeni. Olin vihainen ajalle, olin siihen pettynyt.\u202fOlin juuri t\u00e4ytt\u00e4nyt viisikymment\u00e4, kun tapasin naisen nimelt\u00e4 Aurion. <\/p>\n\n\n\n
– Kaunis nimi sinulla. Mit\u00e4 Aurion tarkoittaa? huomasin yll\u00e4tyksekseni kysyv\u00e4ni naiselta, joka istui viereeni junamatkalla jossain Englannin maaseudulla. Olin matkalla pit\u00e4m\u00e4\u00e4n yliopisto-opiskelijoille esitelm\u00e4\u00e4 kirjailijoiden tulevaisuuden n\u00e4kymist\u00e4. Odotin luentoa innokkaasti, vaikka minut yll\u00e4tt\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4n v\u00e4symys olikin yh\u00e4 seuranani.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Aurion tarkoittaa minua, ei muuta, nainen vastasi. <\/p>\n\n\n\n
Miten h\u00e4n muistuttikaan Heleni\u00e4.\u202fMe puhuimme koko junamatkan ajasta. Aurion katsoi minua suoraan silmiin, hetkitt\u00e4in tunsin h\u00e4nen nojaavan arasti minuun.\u202fNautin kuunnella Aurionin puhetta. Annoin h\u00e4nelle anteeksi h\u00e4nen kysymyksens\u00e4, el\u00e4m\u00e4 oli selv\u00e4sti antanut minulle k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4 suhteessa naisen tekemiin kysymyksiin. Vaikka ne koskivatkin minun omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n
– Mit\u00e4 sin\u00e4 toivot ajalta? Aurion kysyi.\u202fJuna sukelsi juuri silloin pitk\u00e4\u00e4n tunneliin. Aika pys\u00e4htyi pimeyteen, ihmisetkin pys\u00e4htyiv\u00e4t. Mieliss\u00e4 k\u00e4vi pelkokin, ent\u00e4 jos tapahtuu onnettomuus? Kuka pelastuisi pime\u00e4st\u00e4 tunnelista hengiss\u00e4? Kenen aika pys\u00e4htyisi, kenen jatkuisi? Kuka j\u00e4isi el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuka sen valinnan tekisi? Sattuma vai pelastajat, avulias kanssamatkustaja? <\/p>\n\n\n\n
Huomasin taas kaipaavani Amiria. Tuskastuttavaa oli tajuta, miten yhden ainoan ihmisen l\u00e4sn\u00e4olo oli voinut tarjota niin valtaisan turvallisuuden, henkisen mahtavuuden el\u00e4m\u00e4n koskettamiseen ja ajan tajuamiseen niin, ettei tarvinnut pel\u00e4t\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n. El\u00e4\u00e4 vain ja tarttua ajan liitoon. Voi Amir, miksi sin\u00e4 et ole kaikki ihmiset! Miksi olit vain yksi, jota yht\u00e4kki\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollutkaan!\u202f <\/p>\n\n\n\n
Aurion ei huomannut, miten kyyneleet nousivat silmiini.\u202fH\u00e4n kysyi uudelleen: <\/p>\n\n\n\n
– Mit\u00e4 sin\u00e4 toivot ajalta? <\/p>\n\n\n\n
\u202fMinusta oli hauskaa, ett\u00e4 Aurion ei j\u00e4\u00e4nyt odottamaan minun vastaustani, vaan vastasi jo malttamattomana: <\/p>\n\n\n\n
– Minulla on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 aivan liian v\u00e4h\u00e4n aikaa. Haluaisin sit\u00e4 enemm\u00e4n. Mutta toisaalta tied\u00e4n, ett\u00e4 kun kes\u00e4 koittaa, minulla on sit\u00e4 enemm\u00e4n. Saan nimitt\u00e4in siihen menness\u00e4 valmiiksi minulle t\u00e4rke\u00e4n lopputy\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n
En kysynyt h\u00e4nelt\u00e4, mink\u00e4 lopputy\u00f6n. Joka tapauksessa olin varma, ett\u00e4 se oli h\u00e4nelle jotain erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4.\u202fMutta minua alkoi naurattaa, naurun kyyneleeni sekoittuivat niihin, jotka olivat nousseet kasvoilleni kaipuustani Amiriin. <\/p>\n\n\n\n
Tein poikkeuksen. Vastasin h\u00e4nen kysymyksiins\u00e4. Muistin Heleni\u00e4 – miten el\u00e4m\u00e4mme olisi mahtanut menn\u00e4k\u00e4\u00e4n toisin, jos olisin vastannut h\u00e4nen kysymyksiins\u00e4. My\u00f6h\u00e4ist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Aurion oli valloittava. H\u00e4n ei todellakaan jaksanut kuunnella minun vastauksiani, vaan lensi jo eteenp\u00e4in uusine kysymyksineen ja vastauksineen. <\/p>\n\n\n\n
– Min\u00e4 toivon ajalta, ett\u00e4 se antaisi minulle terveytt\u00e4 ja ett\u00e4 saisin olla hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa ehti\u00e4kseni tehd\u00e4 kaiken, mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni haluan, h\u00e4n puhui nopeasti aivan kuin tuntien kiireen. Junamme kulki kuitenkin meid\u00e4n puheistamme riippumatta. Niin kuin el\u00e4m\u00e4kin. <\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4kki\u00e4 tunsin Amirin l\u00e4heisyyden. Otin Aurionia k\u00e4dest\u00e4 ja suutelin h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n ei vastustellut, vaan otti suudelmani vastaan. Me olimme sylikk\u00e4in kuumassa junassa. Toinen, kolmas tunneli, ehk\u00e4 nelj\u00e4skin emmek\u00e4 me edes huomanneet pimeytt\u00e4, joka ymp\u00e4r\u00f6i meid\u00e4t. <\/p>\n\n\n\n
– Aika on yst\u00e4v\u00e4si, Aurion, sanoin h\u00e4nelle ja minusta tuntui kuin olisin varastanut Amirin omaisuutta. H\u00e4nen viisauttaanko join kuin omaani? Mit\u00e4 Amir sanoisi, jos olisi t\u00e4ss\u00e4? <\/p>\n\n\n\n
Vietin Aurionkin kanssa aikaani vain sen junamatkan. Pidin esitelm\u00e4ni yliopisto-opiskelijoille ja jatkoin el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. <\/p>\n\n\n\n
Kirjoitin, luennoin, matkustin ja v\u00e4ltin naisia. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puutarhateksti Kirjat ovat yst\u00e4vi\u00e4ni. Olen yst\u00e4vystynyt my\u00f6s sellaisten kirjojen kanssa, joiden kirjoittajia en ole tavannut, en ole lukenut edes kirjoituksia tai haastatteluja heist\u00e4. Kirjat eiv\u00e4t kuitenkaan jatkuvasti esit\u00e4 kysymyksi\u00e4 minulle. Saan olla niiden kanssa niin kuin aika on kanssani. Yst\u00e4v\u00e4n\u00e4. Nautin kuuluisuudesta, sit\u00e4 en voi kiist\u00e4\u00e4. Mutta toisaalta, se ei tuonut mit\u00e4\u00e4n sellaista, mist\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":421,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9,2],"tags":[14,17,15,16,12,18],"class_list":["post-68","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-luonto","category-rakkaus","tag-lifestyle","tag-maailmalla","tag-musiikista","tag-onnellisuus","tag-terveys-ja-hyvinvointi","tag-videoita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=68"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":476,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/68\/revisions\/476"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/421"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=68"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=68"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=68"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}