<\/p>\n\n\n\n
Amirin talo oli valkoinen, kalkista pehme\u00e4. Sateen j\u00e4lkeen auringonpaisteessa talo hohti niin, ett\u00e4 piti suojella silmi\u00e4. Ikkunaluukkuihin Amir oli kaivertanut pieni\u00e4 py\u00f6rteit\u00e4. H\u00e4n sanoi niit\u00e4 linnuiksi, vaikkeivat ne todellakaan n\u00e4ytt\u00e4neet yht\u00e4\u00e4n linnuilta. Amir ei pit\u00e4nyt siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sity\u00f6n taitajat eiv\u00e4t voineet antaa nimi\u00e4 t\u00f6illeen, vaan muut tekiv\u00e4t sen. Siksi Amirin talon ikkunaluukkujen py\u00f6rteet olivat h\u00e4nen mukaansa lintuja. Pieni portti ja talon ymp\u00e4ri vuoren rinnett\u00e4 kiipe\u00e4v\u00e4 puuaita olivat nekin valkoisia. Maalin Amir sekoitti itse: kivest\u00e4, kalkista, vuorikasveista ja vedest\u00e4 kuumentamalla ja sekoittamalla. Min\u00e4kin sain kerran maalata porttia. Sade oli kuin sivellin: se kaapi maalin pois vuodessa, ja sen vuoksi me maalasimme portin ja aidan aina uudelleen. Amir sanoi, ett\u00e4 sade maalaa omalla vuorollaan. Muut ihmiset olisivat harmitelleet sit\u00e4. Olisivat sanoneet sit\u00e4 turhaksi ty\u00f6ksi, ajan kuluksi. <\/p>\n\n\n\n
Amir seisoi yh\u00e4 suoraselk\u00e4isen\u00e4, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lti yli kahdeksankymment\u00e4 vuotta silloin, kun min\u00e4 olin nuori ja k\u00e4vin h\u00e4nen luonaan. Minun mielest\u00e4ni Amir nuortui vuosien kanssa. <\/p>\n\n\n\n
– Niin kaikki vanhat ihmiset tekev\u00e4t, jos he rakastavat omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, Amir sanoi. <\/p>\n\n\n\n
Halusin tulla Amirin kaltaiseksi. P\u00e4\u00e4tin rakastaa aina omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Olin silloin kaksitoista, kun p\u00e4\u00e4tin kiirehti\u00e4 vanhaksi tulemistani.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Putosin korkealta kalliolta, Amir selitti, kun kysyin, miksi h\u00e4n ontui toista jalkaansa. – Ei sit\u00e4 huomaa, kun kiipe\u00e4t, lohdutin h\u00e4nt\u00e4.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– \u00c4l\u00e4 minua lohduta, lohduta itse\u00e4si, Amir vastasi minulle. – En min\u00e4 k\u00e4rsi siit\u00e4, ett\u00e4 toinen jalkani ei kulje toisen tahdissa. Ihmiset odottavat ruumiinsa j\u00e4senilt\u00e4 moitteetonta toimintaa eiv\u00e4tk\u00e4 pysty siihen itsek\u00e4\u00e4n, Amir opetti. Minua nauratti silloin. – Eth\u00e4n sin\u00e4 olisi Amir, jos et ontuisi! <\/p>\n\n\n\n
Amirin kaltaista k\u00e4den taitajaa ei ollut koko kyl\u00e4ss\u00e4. Vuorilla asui monia ihmisi\u00e4, jotka osasivat tehd\u00e4 puusta ja kivest\u00e4 monenlaisia esineit\u00e4. Taiteilijoitakin asui kauempana Amirista. Mutta kaikki tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 Amirin k\u00e4siss\u00e4 oli erikoinen voima ja herkkyys yht\u00e4 aikaa. Jos jotain erityisen kaunista tarvittiin, pyydettiin se Amirilta. Jos erityisen kest\u00e4v\u00e4\u00e4 tarvittiin puusta, kivest\u00e4 tai savesta, se pyydettiin Amirilta. Katsoin omia k\u00e4si\u00e4ni ja tiesin jo nuorena, etten voisi k\u00e4sill\u00e4ni seurata Amiria. Hengell\u00e4ni ja sielullani vain.\u202f <\/p>\n\n\n\n
Amir s\u00f6i vain v\u00e4h\u00e4n. H\u00e4n oli ruumiinrakenteeltaan hoikka ja j\u00e4ntev\u00e4. Miehet eiv\u00e4t yleens\u00e4 sy\u00f6neet marjoja eiv\u00e4tk\u00e4 yrttej\u00e4, mutta Amir kasvatti niit\u00e4. Vain Amir pystyi tuomaan mets\u00e4st\u00e4 marjojen kasvualustoja ja sai ne lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n omalla pihallaan. Muiden tuomina ne kuolivat eiv\u00e4tk\u00e4 tuottaneet satoa. Min\u00e4 sain tiet\u00e4\u00e4, mik\u00e4 oli Amirin salaisuus. <\/p>\n\n\n\n
– Kasvin kanssa pit\u00e4\u00e4 ensin keskustella, sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kunnioittaa. Ei voi vaatia mit\u00e4\u00e4n, tarjota vain mahdollisuutta uuteen asuinpaikkaan. Edellytt\u00e4minen vie hengen. Eiv\u00e4tk\u00e4 marjat ja hedelm\u00e4t, kukatkaan, tee siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n eroa ihmiselle, Amir sanoi. Min\u00e4 tiesin, mit\u00e4 h\u00e4n tarkoitti.\u202f <\/p>\n\n\n\n
– Siksik\u00f6 sin\u00e4 asut yksin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaukana vuorilla? min\u00e4 kysyin h\u00e4nelt\u00e4 kerran. Amir h\u00f6rpp\u00e4si kuumaa juomaansa ja asetti kupin syrj\u00e4\u00e4n kertoakseen verkkaaseen tapaansa: <\/p>\n\n\n\n
– Niin, poika. Ihminen loittonee, kun h\u00e4nelt\u00e4 aletaan edellytt\u00e4\u00e4 ja odottaa. Ihminen ei voi todella el\u00e4\u00e4 ajassaan, jos ulkopuolelta kasvavat odotukset ja edellytykset tekev\u00e4t h\u00e4nen polulleen viitat jo valmiiksi. Niin kuitenkin ihmiset tekev\u00e4t toisilleen. Siksi niin useat el\u00e4v\u00e4t kuolleena. Min\u00e4 halusin el\u00e4\u00e4 ja tulin t\u00e4nne, miss\u00e4 minulle el\u00e4m\u00e4 tarjoaa mahdollisuuden eiv\u00e4tk\u00e4 ihmiset edellyt\u00e4 sit\u00e4 minulta pois. Vasta t\u00e4\u00e4lt\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 taivaan ja kuulla tuulen tai koskettaa hentoa linnunpoikaa. Siksi sin\u00e4kin tulet t\u00e4nne. Et sin\u00e4 tule minun vuokseni, poika, tulet itsesi vuoksi. Amir puhui usein \u00e4idist\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 nimi oli Sera, parantajasuvun nuorin tyt\u00e4r silloin, kun h\u00e4n synnytti Amirin. <\/p>\n\n\n\n
– Vanha jo syntyess\u00e4\u00e4n, oli Sera sanonut ylpe\u00e4n\u00e4. Amirilla oli useita velji\u00e4 ja sisaria, mutta he syntyiv\u00e4t nuorina. Vain Amirille Sera opetti parantajan taidot. – Mutta suurin taito oli yst\u00e4vyys ajan kanssa, Amir kertoi.\u202f- Aika parantaa enemm\u00e4n kuin vesi, Amir sanoi. -Mutta tulet aina tarvitsemaan molempia, muista ne. Kiit\u00e4 niist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Minulla on Amirista yksi valokuva. Olen s\u00e4ilytt\u00e4nyt sit\u00e4 ruusunlehdist\u00e4 ja oksista tehdyss\u00e4 rasiassa. Amir opetti kaikille lapsille, jotka h\u00e4nen luonaan k\u00e4viv\u00e4t, miten ruusunlehdist\u00e4 ja ruusupensaan oksista tehd\u00e4\u00e4n rasia, jossa aarteet s\u00e4ilyv\u00e4t hyvin. Pieni pala sammalta oli pit\u00e4nyt Amirin valokuvan aivan kunnossa. Kuvassa Amir ei suostunut hymyilem\u00e4\u00e4n. – Enh\u00e4n tied\u00e4, kuka n\u00e4kee hymyni, h\u00e4n oli sanonut itsep\u00e4isesti. – Hymyilen vain sellaiselle, joka ansaitsee hymyni, h\u00e4n sanoi enk\u00e4 saanut h\u00e4nt\u00e4 muuttamaan ilmett\u00e4\u00e4n. Siksi Amir on kuvassa vakava, h\u00e4nen harmaat, jouhimaiset hiuksensa tuulen p\u00f6yhim\u00e4t, viikset ja parta vankat ja puhtaat. – Sin\u00e4 olet sittenkin hienostelija, huusin h\u00e4nelle riemuissani, kun h\u00e4n vaihtoi p\u00e4\u00e4lleen punaruutuisen pellavapaidan. <\/p>\n\n\n\n
\u202fAmir on kuvassa el\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 puhuvat minulle yh\u00e4, voin tuntea h\u00e4nen naurunsa, josta h\u00e4n piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n niin suuren osan.\u202f <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Amirin talo oli valkoinen, kalkista pehme\u00e4. Sateen j\u00e4lkeen auringonpaisteessa talo hohti niin, ett\u00e4 piti suojella silmi\u00e4. Ikkunaluukkuihin Amir oli kaivertanut pieni\u00e4 py\u00f6rteit\u00e4. H\u00e4n sanoi niit\u00e4 linnuiksi, vaikkeivat ne todellakaan n\u00e4ytt\u00e4neet yht\u00e4\u00e4n linnuilta. Amir ei pit\u00e4nyt siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4sity\u00f6n taitajat eiv\u00e4t voineet antaa nimi\u00e4 t\u00f6illeen, vaan muut tekiv\u00e4t sen. Siksi Amirin talon ikkunaluukkujen py\u00f6rteet olivat h\u00e4nen […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":419,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6,7],"tags":[14,17,15,16,12,18],"class_list":["post-95","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-lifestyle","category-music","tag-lifestyle","tag-maailmalla","tag-musiikista","tag-onnellisuus","tag-terveys-ja-hyvinvointi","tag-videoita"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/95","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=95"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/95\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":460,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/95\/revisions\/460"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/419"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=95"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=95"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.kirja.online\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=95"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}